Vuoden pimeimpänä aikana, joulun jo koputtaessa ovelle, vietetään valoa, lämpöä ja iloa tuovaa juhlaa, joka tunnetaan lähinnä Skandinaviassa ja suomenruotsalaisten keskuudessa. Perinteistä ja arvokasta Lucian päivää juhlitaan 13. joulukuuta.

Lucia-neito pukeutuu perinteisesti pitkään valkoiseen kaapuun ja punaiseen vyöhön. Päähän hänelle puetaan kynttiläkruunu. Seurassaan hänellä on aina ryhmä neitoja, joilla on samanlaiset vaatteet kuin Lucialla muttei kruunua. Lucia-kulkueeseen voi myös osallistua poikia, mutta Lucia neitoineen on kuitenkin aina juhlan pääosassa.

Laulaminen on yksi keskeisimmistä Lucia-perinteistä. Lucia-laulut kuuluvat tärkeimpiin ja rakastetuimpiin joululauluihin ruotsinkielisten keskuudessa. Kuuluisin laulu lienee italialaiseen kansansävelmään sanoitettu Lucia-laulu, jota lauletaan poikkeuksetta jokaisessa Lucia-kulkueessa, usein sisääntulon aikana. Sävelmälle löytyy muutamia eri sanoituksia, joista yleisimpiä ovat Sankta Lucia, ljusklara hägring (suom. Pyhä Lucia, kirkas ilmestys) ja Natten går tunga fjät (suom. Yö kulkee raskain askelin).

Suomen valitaan vuosittain virallinen Lucia-neito äänestyksellä, jonka järjestää Suomen suurin ruotsinkielinen sanomalehti Hufvudstadsbladet yhteistyössä Folkhälsanin kanssa, joka on ihmisten terveyttä ja elämänlaatua Suomen ruotsinkielisillä alueilla edistävä järjestö. Äänestyksen yhteydessä järjestetään hyväntekeväisyyskeräys, jonka avulla kerätään vuosittain noin 130 000€. Vuoden 2016 Luciaksi valittiin Kemiönsaarelta kotoisin oleva Ingrid Holm. Hän ei kuitenkaan ole suomen ainoa Lucia-neito, vaan melkein jokaisella ruotsinkielisellä kaupungilla ja kaupunkien sisällä melkein jokaisella koululla ja päiväkodilla on oma Lucia-neitonsa. Moni Lucia onkin saanut tämän kunniakkaan tehtävän myös aiemmin, kuten Ingrid Holm, joka oli Turun virallinen Lucia vuonna 2014 ja sitä ennen kotikylänsä Dragsfjärdin.

Kun joulu nähdään perinteisesti tiiviinä perhejuhlana, Lucian päivä on koko kansaa yhdistävä jouluperinne. Lucia-kulkueet kiertävät vanhainkodeissa, kouluissa ja kirjastoissa ja jakavat kauniilla laulullaan ja lämmöllään iloa kaikille – aikana jolloin elämä pimeässä pohjolassa on vaikeimmillaan. Viralliset Lucia-juhlat myös televisioidaan, ja äänestyksen aikana kerätyt lahjoitukset auttavat yhteiskunnan heikoimpia pääsemään vaikeuksistaan yli.

Virossa Lucia-perinne ei ole vielä niin tunnettu, mutta juhlaa vietetään ainakin Ruotsin suurlähetystössä 13. joulukuuta.

Elis Henell, Suomen Viron-instituutin harjoittelija

Katso lisää:
Ruotsin virallinen Lucia-juhla vuonna 2015

Suomessa on vietetty pikkujouluja 1900-luvun alusta alkaen. Perinne on tullut Ruotsista, kuten monet muutkin juhlaperinteet Suomessa. Lundin ja Upsalan yliopistojen opiskelijoilta tapa levisi Suomeen, jossa pikkujouluja viettivät ensimmäisenä yliopistojen osakunnat. Alun perin pikkujouluissa syötiin riisipuuroa, leikittiin ja laulettiin yhdessä. Nykyään Suomessa pikkujouluja vietetään pääasiassa työpaikoilla ja muissa organisaatioissa tai yhteisöissä mutta myös ystävien kesken.

Pikkujoulut mielletään usein aikuisten juhlaksi, mutta myös kouluissa tai harrastusjärjestöissä voidaan pitää omat pikkujoulut. Niitä vietetään yleensä suurella porukalla. Pikkujoulut eivät olekaan harras perhejuhla toisin kuin joulu. Ne ovat usein railakkaatkin juhlat, joihin kuuluu tanssia, laulua ja runsasta alkoholinkäyttöä. Glögi, alkoholilla tai ilman, on tyypillinen tarjottava pikkujouluissa.

Pikkujouluihin voidaan tilata myös esityksiä, eikä nykyään olekaan tavatonta nähdä musiikkiyhtyettä, tanssiryhmää tai stand up -koomikkoa esiintymässä suurempien firmojen pikkujouluissa. Pikkujouluja on kuitenkin monenlaisia, ja ne ovatkin aina järjestäjiensä näköiset. Lastentarhan pikkujoulut ovat tietenkin aivan erilaiset kuin suuren firman.  

Pikkujoulukausi alkaa virallisesti ensimmäisenä adventtina. Tosiasiassa pikkujouluseurueita alkaa kuitenkin näkyä katukuvassa jo paljon aiemmin, jopa lokakuun lopulla. Ravintolat ovat koko loppuvuoden täyteen buukattuja viikonloppuisin, ja monilla juhlijoilla on useat pikkujoulut juhlittavana, joten juhlinta on syytäkin aloittaa aikaisin.

Pikkujouluihin tuodaan usein pieni melko edullinen joululahja. Joululahjat kerätään yhteen ja jaetaan osallistujille, jolloin kukin saa yllätyslahjan. Pikkujoulut eivät siis lahjojen suhteen kevennä paljon kukkaroa, mutta toisaalta pikkujouluissa saatetaan panostaa näyttävään ja usein kimaltavaan pukeutumiseen.

Riemukasta joulunodotusta!

Hilda Ruokolainen, Suomen Viron-instituutin harjoittelija

Lue lisää:
http://yle.fi/uutiset/3-5462495

Puhut todella hyvää ruotsia! Ovatko vanhempasi ruotsalaisia? Kannatatko Suomea vai Ruotsia jääkiekossa?

6. marraskuuta vietetään Suomessa ruotsalaisuuden päivää, jolloin kaksikielisen Suomen ruotsinkielinen vähemmistö kokoontuu yhteen juhlistamaan omaa ruotsinkielistä kulttuuriperintöään. Ruotsalaisuuden päivä on myös liputuspäivä. Monelle tämä kuuden prosentin kokoinen osa Suomea on varsin tuntematon. Siksi nämä yllä olevat kysymykset ja toteamukset eivät ole meille suomenruotsalaisille mitenkään harvinaisia, mutta niihin vastaaminen on vähintäänkin turhauttavaa.

Mikä sitten tekee suomenruotsalaisuuden? Ovatko ruotsinkieliset muutakin kuin kielivähemmistö? Kulttuurierot suomen- ja ruotsinkielisten arkipäivässä voivat itse asiassa olla hyvinkin suuret.

Yksi suomenruotsalaisuuden keskeisimpiä piirteitä on kielen tuoma yhteys Ruotsiin ja muihin pohjoismaihin. Ruotsinkielinen lapsi kasvaa usein ruotsalaisia lastenohjelmia katsellen ja kirjoja lukien. Tämä tarkoittaa sitä, että ruotsinkielinen suomalainen oikeastaan kasvaa ruotsalaiseen arvomaailmaan, joka voidaan nähdä paljon liberaalimpana ja avoimempana kuin suomalainen. Tämä kulttuurivaihto jatkuu läpi teini-iän vielä aikuisikäänkin, jolloin monen suomenruotsalaisen elämään kuuluu ystäviä niin Ruotsista, Norjasta kuin Tanskasta. Näiden pohjoismaisten ystävien kanssa voi pienen tottumisen jälkeen puhua omaa äidinkieltään – tai skandinaavisten kielten välimuotoa. Kieli- ja kulttuuriyhteyden takia Tukholmassa tai muissa pohjoismaisissa kaupungeissa ruotsinkielinen voi tuntea itsensä kotoisammaksi kuin esimerkiksi Itä- tai Pohjois-Suomessa, missä ruotsinkielisiä ei ole juuri lainkaan.

Suomenruotsalaiset eivät kuitenkaan ole mikään homogeeninen ryhmä. Murteelliset erot voivat suuren maantieteellisen levinneisyyden takia olla huomattavat, vaikka suomenruotsalaisia on vain reilut 300 000. Länsirannikon, eli Pohjanmaan, murretta puhuvan voi olla jopa mahdotonta ymmärtää helsinkiläistä, jos heillä ei ole aiempaa kokemusta toistensa murteesta (kuten tanskan ja norjankin kanssa!). Kulttuurierot Pohjanmaan ja Etelä-Suomen maalaisalueiden ja akateemisen kaupunkilaiskulttuurin välillä ovat selkeät myös ruotsinkielisten keskuudessa. Kieliyhteyden takia yhtenäisyyden tunne on kuitenkin hyvin vahva, vaikka ihmiset olisivatkin taustaltaan hyvin erilaisia.

Suomenruotsalainen kulttuuri ei ole sama kuin ruotsalainen kulttuuri, mutta suomenruotsalaiseen kulttuuriin kuuluu myös paljon sellaista, jota suomalaisesta ei löydy. Suomenruotsalaisuus onkin juuri sekoitus Suomea ja Ruotsia olematta kuitenkaan yksiselitteisesti kumpaakaan. Vahva ja ylpeä kulttuuri, elävät perinteet ja vahva kieli-identiteetti ovat syyt miksi meidän pieni vähemmistömme elää ja voi hyvin.

Toivotan kaikille lukijoille hyvää ruotsalaisuuden päivää, jota tietenkin vietetään myös laulamalla: Modersmålets sång, eli äidinkielen laulu, on suomenruotsalaisten epävirallinen kansallislaulu ja monille jopa läheisempi kuin Maamme-laulu – vaikka senkin alkuperäiskieli on itse asiassa ruotsi. Ruotsalaisuuden päivänä Modermålets sångia lauletaan niin juhlissa kuin kotonakin! Seuraava suomenruotsalaisille tärkeä juhlapäivä on Lucian päivä, jota vietetään 13. joulukuuta.

Elis Henell, Suomen Viron-instituutin harjoittelija 

Kuten suurin osa virolaisista, myös useimmat suomalaiset rakastavat maalla olemista. Erityisesti kesäisinä viikonloppuina suuntaavat suomalaiset sankoin joukoin omille tai suvun omistamille kesämökeille. Sen huomaa helposti jos sattuu ajamaan kesäisenä perjantai-iltapäivänä Helsingistä kohti maakuntia johtavia teitä. Kaupungista poispäin vievillä kaistoilla autot ajavat pitkissä jonoissa, kaikki haluavat maalle! Sen sijaan Helsinkiin päin tulevia autoja on kesäperjantaisin vain vähän. Sunnuntai-iltana tilanne on jälleen päinvastainen, pääkaupunkiseudulle johtavat tiet ovat täynnä kesämökeiltä palaavia kaupunkilaisia. Ne onnekkaat, joilla on pitkä kesäloma, saattavat jäädä mökille moneksi viikoksi.

Juhannus on kaikkein suosituin mökkiviikonloppu. Silloin Helsinki on kuin kuollut kaupunki. Hämästyneet turistit kulkevat pitkin Helsingin katuja ihmetellen miksi kaupunki on niin hiljainen! He eivät osaa arvata, että lähes kaikki suomalaiset ovat lähteneet kesämökeilleen juhannuksen viettoon polttamaan juhannuskokkoja, paistamaan lettuja ja makkaroita, sekä saunomaan ja uimaan. Metsästä on haettu vanhan tavan mukaan juhannuskoivut ovenpieliä koristamaan. Saunassa heilutellaan koivuvastaa tai -vihtaa riippuen siitä, ollaanko itäisessä vai läntisessä Suomessa. Syreenit tuoksuvat, ja ensimmäisistä raparpereista tehdään piirakkaa ja mehua. Etelä-Suomessa saadan ehkä jo nauttia kesän ensimmäisistä mansikoista.

Suomalaisten kesämökit sijaitsevat enimmäkseen Järvi-Suomessa, merenrannikolla tai saaristossa. Useimmat mökit ovat järven, meren tai joen rannalla, tai ainakin vesistön välittömässä läheisyydessä. Minun olisi vaikea kuvitella kesämökkiä ilman vettä ja rantaa! Meidän perheellä on mökki Järvi-Suomessa, suurien vesistöjen äärellä. Mökki sijaitsee saaressa, kauniilla paikalla kallion päällä. Ohi kulkee laivareitti, jota pitkin pääse halutessaan veneilemään satoja kilometrejä ympäri Järvi-Suomen pitkälle ulottuvia vesistöjä, vaikkapa Saimaalle norppia katselemaan. Alueen saaret ja rannat ovat metsäisiä ja kallioisia, jääkausi on muovannut kalliot kauniin sileiksi.

Mitä mökillä sitten tehdään? Mökillä vietetään vapaa-aikaa ja nautitaan luonnon rauhasta. Jotkut vain lepäävät, mutta useat ahertavat hiki hatussa. Mökillä saunotaan ja uidaan, grillataan makkaraa ja kalaa, sekä paistetaan lettuja. Mökillä käydään kalastamassa tai muuten vain järvellä soutelemassa, mennään metsään retkeilemään, marjastamaan ja sieniä poimimaan. Polttopuita tehdään tulevien vuosien varalle. Usein on myös tarve korjata itse mökkiä, tai kunnostaa mökin pihaa ja puutarhaa.

Syksyn tullen elämä kesämökeillä hiljenee. Monet mökit ovat kuitenkin käytössä ympäri vuoden. Syksyllä mökillä käydään ihastelemassa värikästä ruskaa. Edelleen saunotaan, ja rohkeimmat käyvät vielä uimassa vaikka vedet ovat jo kylmenneet. Syksyllä mökki laitetaan talvea varten valmiiksi eli talvikuntoon. Talvella mökillä käydään hiihtämässä ja pilkillä. Kun ulkona on kylmä, on mukava lämmittää saunaa ja juoda teetä takkatulen lämmössä vilttiin kääriytyneenä.

Haluaisitko sinä vierailla suomalaisella mökillä? Tervetuloa kylään!

Teksti ja kuvat: Sini Katves

Kävimme 3. päivä kesäkuuta Helsingissä ja Heurekassa silloisten  seiskaluokkalaisten kanssa. Yritämme omassa koulussa aikaansaada  eräänlaisen perinteen, että aina kun on kaksi vuotta opiskeltu suomea,  käydään oppilaiden kanssa Suomessa. Olemme nyt kahtena keväänä  todenneet, että oppilaat innostuvat opiskelemaan suomea varsinkin  ennen matkaa, kun tutustumme Helsingin nähtävyyksiin etukäteen. Matkan tarkoitus on siis saada oppilaat ymmärtämään, että suomen kieltä voi  ihan oikeasti käyttää esim. kaupassa, kahvilassa ym. asioidessa eikä  ainoastaan oppitunnilla. Tähänastinen kokemus matkoista on ainoastaan  myönteinen ja aiomme varmasti jatkaa.

 Kirsti Käiväräinen (suomen kielen opettaja, Viljandi Kesklinna Kool)

Kävelyretki Suomessa

Aamulla kello 5 me menimme autobussilla Tallinnaan satamaan. Laiva meni klo 8. Laivalla oli kivaa, koska siellä oli kaupat ja pelit.

Kun jouduimme Helsinkiin, me lähdimme museoon. Sen jälkeen me menimme toiseen museoon. Kiasmassa oli kivaa. Se on modernin taiteen museo.

McDonaldsissa mä söin 2 hampurilaista, yhdet ranskanperunat ja ison kokiksen.

Me menimme junalla Heurekaan. Täällä oli planetaario ja kivat asiat. Kello yksi alkaa planetaariossa seanssi. Se oli kivaa, mutta mä nukuin.

Kello 21 meni laiva takaisin Tallinnaan. Tulin kotiin kello kahdelta yöllä. Se matka oli KIVA!

Oppilas 8. luokalta

Helsinki-matka

Kävimme 3. kesäkuuta Helsingissä. Siellä oli tosi kivaa.

Ensimmäisenä menimme Suomen kansallismuseoon. Se ei ollut kovin mielenkiintoinen.

Sen jälkeen menimme Kiasmaan. Se on nykytaiteen museo. Pidin erityisesti suuresta ruususta, joka oli tehty pienistä kivistä. Museossa oli paljon muita hienoja kuvia.

Sitten matkustimme junalla Vantaalle. Vantaalla oli Heureka. Siellä olimme useita tunteja. Kävimme planetaariossa myös. Heurekassa oli kivaa.

Sitten ajoimme takaisin Helsinkiin. Helsingissä saimme olla kauppakeskuksessa tunnin. Sen jälkeen aloimme kävellä satamaan.

Oppilas 8. luokalta

Helsinki!

Kävin kesän alussa luokkaretkellä Suomessa. Heräsimme neljältä ja ajettiin Tallinnaan. Tallinnassa tapasimme matkaoppaan.

Suomeen mentiin Viking Line`lla ja pelasimme peliautomaateilla.

Helsingissä kävimme kansallismuseossa, taidemuseossa ja tiedekeskus Heurekassa. Heurekaan menimme junalla.

Paras paikka mielestäni oli Kiasma.

Heurekassa painettiin kolikko missä oli oma kuva.

Helsingissä nähtiin paljon patsaita.

Aamiainen ja illallinen syötiin laivalla. Lounas oli Helsingin McDonaldsissa.

Tallinnaan saavuttiin keskiyöllä.

Oppilas 8. luokalta

Helsinki-matkasta

Bussimatka alkoi kello viisi Viljandista. Kaksi tuntia myöhemmin saavuimme Tallinnaan. Bussimatka oli erittäin mukava, olimme hyvin innoissamme. En ollut koskaan käynyt Suomessa.

Satamassa oli jännittävää. Oli paljon ihmisiä. Suomeen saavuimme nopeasti. Helsinki on kaunis kaupunki, on hyvin mielenkiintoisia museoita ja kauniita taloja. Kävimme Heureka keskuksessa, kävimme katsomassa elokuvan siellä. Elokuva oli kiehtova. Ennen sitä kävimme museossa.

Oli kaunis päivä. Kiitos tästä kauniista matkasta!

Oppilas 8. luokalta