Ruotsalaisuuden päivä – suomenruotsalaisten kansallispäivä

tove_jansson_1956
Suurelle maailmalle parhaiten muumeista tuttua Tove Janssonia (1914–2001) pidetään usein suomenruotsalaisten “kansalliskirjailijana”. Kuva: Wikipedia.

Puhut todella hyvää ruotsia! Ovatko vanhempasi ruotsalaisia? Kannatatko Suomea vai Ruotsia jääkiekossa?

6. marraskuuta vietetään Suomessa ruotsalaisuuden päivää, jolloin kaksikielisen Suomen ruotsinkielinen vähemmistö kokoontuu yhteen juhlistamaan omaa ruotsinkielistä kulttuuriperintöään. Ruotsalaisuuden päivä on myös liputuspäivä. Monelle tämä kuuden prosentin kokoinen osa Suomea on varsin tuntematon. Siksi nämä yllä olevat kysymykset ja toteamukset eivät ole meille suomenruotsalaisille mitenkään harvinaisia, mutta niihin vastaaminen on vähintäänkin turhauttavaa.

Mikä sitten tekee suomenruotsalaisuuden? Ovatko ruotsinkieliset muutakin kuin kielivähemmistö? Kulttuurierot suomen- ja ruotsinkielisten arkipäivässä voivat itse asiassa olla hyvinkin suuret.

Yksi suomenruotsalaisuuden keskeisimpiä piirteitä on kielen tuoma yhteys Ruotsiin ja muihin pohjoismaihin. Ruotsinkielinen lapsi kasvaa usein ruotsalaisia lastenohjelmia katsellen ja kirjoja lukien. Tämä tarkoittaa sitä, että ruotsinkielinen suomalainen oikeastaan kasvaa ruotsalaiseen arvomaailmaan, joka voidaan nähdä paljon liberaalimpana ja avoimempana kuin suomalainen. Tämä kulttuurivaihto jatkuu läpi teini-iän vielä aikuisikäänkin, jolloin monen suomenruotsalaisen elämään kuuluu ystäviä niin Ruotsista, Norjasta kuin Tanskasta. Näiden pohjoismaisten ystävien kanssa voi pienen tottumisen jälkeen puhua omaa äidinkieltään – tai skandinaavisten kielten välimuotoa. Kieli- ja kulttuuriyhteyden takia Tukholmassa tai muissa pohjoismaisissa kaupungeissa ruotsinkielinen voi tuntea itsensä kotoisammaksi kuin esimerkiksi Itä- tai Pohjois-Suomessa, missä ruotsinkielisiä ei ole juuri lainkaan.

800px-finland_swedish-speaking_municipalities
Ruotsia puhutaan pääasiassa Suomen rannikkoseuduilla ja saaristossa. Kuva: Wikipedia.

Suomenruotsalaiset eivät kuitenkaan ole mikään homogeeninen ryhmä. Murteelliset erot voivat suuren maantieteellisen levinneisyyden takia olla huomattavat, vaikka suomenruotsalaisia on vain reilut 300 000. Länsirannikon, eli Pohjanmaan, murretta puhuvan voi olla jopa mahdotonta ymmärtää helsinkiläistä, jos heillä ei ole aiempaa kokemusta toistensa murteesta (kuten tanskan ja norjankin kanssa!). Kulttuurierot Pohjanmaan ja Etelä-Suomen maalaisalueiden ja akateemisen kaupunkilaiskulttuurin välillä ovat selkeät myös ruotsinkielisten keskuudessa. Kieliyhteyden takia yhtenäisyyden tunne on kuitenkin hyvin vahva, vaikka ihmiset olisivatkin taustaltaan hyvin erilaisia.

Suomenruotsalainen kulttuuri ei ole sama kuin ruotsalainen kulttuuri, mutta suomenruotsalaiseen kulttuuriin kuuluu myös paljon sellaista, jota suomalaisesta ei löydy. Suomenruotsalaisuus onkin juuri sekoitus Suomea ja Ruotsia olematta kuitenkaan yksiselitteisesti kumpaakaan. Vahva ja ylpeä kulttuuri, elävät perinteet ja vahva kieli-identiteetti ovat syyt miksi meidän pieni vähemmistömme elää ja voi hyvin.

Toivotan kaikille lukijoille hyvää ruotsalaisuuden päivää, jota tietenkin vietetään myös laulamalla: Modersmålets sång, eli äidinkielen laulu, on suomenruotsalaisten epävirallinen kansallislaulu ja monille jopa läheisempi kuin Maamme-laulu – vaikka senkin alkuperäiskieli on itse asiassa ruotsi. Ruotsalaisuuden päivänä Modermålets sångia lauletaan niin juhlissa kuin kotonakin! Seuraava suomenruotsalaisille tärkeä juhlapäivä on Lucian päivä, jota vietetään 13. joulukuuta.

Elis Henell, Suomen Viron-instituutin harjoittelija