Reaalse kirjavahetuse kui praktilise õppemeetodi idee tekkis mul kevadel.
Nimelt polnud teoreetiliselt funktsionaalne postkaardi kirjutamise ülesanne äratanud õpilastes erilist innustust. Postkaart tundus igav ja elukauge tõenäoliselt kahel põhjusel – esiteks pole traditsioonilised postiteenused enam noore põlvkonna hulgas populaarsed ja teiseks oli lugejaks taas õpetaja ning kogu situatsioon seega ebaveenev rollimäng. Teades, et alustan sügisel soome keele õpetamist ka teises koolis, otsustasin algatada õpilaste vahel enam põnevust äratava kirjavahetuse. Lubadus peatsest kirjasõbrast tekitas kohe ootusärevust.

Head asjad nõuavad sageli küpsemisaega ja esimesest kirja viimistlesime lausa poolteist kuud. Kontrollisin mustandite keelekasutust individuaalselt kaks korda ning andsin teemaarenduseks uusi ideid. Kirja sisuks oli enese tutvustus, harrastustest rääkimine ja küsimuste esitamine – asjad, mis tasub üle korrata eri tasemetel.

Kohtudes uute õpilastega, sain neid kohe üllatada saadetistega tundmatutelt kaasõppijatelt. Kujutan ette, kui positiivselt võib mõjuda teadmine, et keegi on sinu peale mõelnud juba pikalt enne tutvumist. Vastused sisaldasid samuti teavet endast ja oma harrastustest. Lihtsam kirjaversioon läks teise kooli algajatele ja keerulisem edasijõudnutele.

Kogu protsessi ajal pöörasin õpilaste tähelepanu sõbraliku ja viisaka suhtlusstiili säilitamisele ning lugeja kui partneriga arvestamisele. Veidi vanamoodne tekstižanr hakkas elama, ja parimal juhul lisandusid paberile kaunid joonistused ning ümbrikud volditi leidlikult ise valmis. Soovi korral võis kasutada varjunime.

Mõned kirjasõbrapaarid jäid püsima planeeritust kauemakski – sõbrale pühendati lõpuks nimeline jõulukaart. Arvestades rühmade eri suurusi, puudujaid, tähtaegade venitajaid ja mõningaid kõrvalehiilijaid, tuli idee päästmiseks siiski veidi pead murda. Lasin mõnele kirjale vastata mitmel inimesel ning aeg-ajalt tuli kellelgi loobuda oma nimelisest sõbrast ja kirjutada ühtlasema jagatavuse nimel anonüümsele adressaadile. Pettunutele tunnistasin ausalt, et süsteemil on puudujääke, kuna tervik kujuneb paljude mutrikeste koostöös. Nii seda kui ka idee üldist eesmärki näidi mõistvat.

Teise kirja sisuks oli reisiplaani koostamine detsembrikuu mõneks päevaks. Sihtkohaks oli üks Helsingist kaugem Soome linn. Õpilased otsisid reaalseid internetilehekülgi kasutades reisiks sobiliku laeva, seejärel rongi või bussi, vaatamisväärsusi sihtkohas ning lühiajalise üürikorteri (praktilise airbnb.fi lehekülje tutvustamine leidis head vastuvõttu). Loomulikult päädis plaani esitamine sõbra kaasakutsumisega ning reisikulude suuruse üle polnud harjutustöö juures vaja muretseda. Vastuseks andsin ette positiivse malli – kutse võeti vastu, esitati omapoolseid kommentaare ja lisati lõppu üks soomekeelne nali. Osaliselt eelnevalt valmis mõeldud struktuuri, osaliselt tunnis esitatud ettepanekuid arvestav näidistekst hoidis kirjutamis- ja kontrollimisaega kokku. Vastasin küll õpilaste individuaalsetele pöördumistele, aga kirjad tulid kokkuvõttes sarnased. Nii kirjutamise kui ka lugemise-tõlkimise protsess õpetas kirjasõpradele siiski uut.

Lõpuks meisterdasid ühe kooli õpilased teistele soomekeelsete positiivsete mõtteterade-elujuhistega järjehoidjad ning said vastu jõululuuletustega kaardid. Usun, et mitmetele õpilaste jääb see soomekeelsete kirjasõprade sügis veidi eriliselt meelde. Samal kujul see ilmselt ei kordu, aga ehk on idee inspiratsiooniks uutele algatustele.

Tekst ja pildid: Kristel Kotta, soome keele õpetaja Jüri Gümnaasiumis ja Tallinna Ühisgümnaasiumis

10. novembril 2015 toimus videosilla vahendusel kohtumine meie kooli 8. ja 9. klasside soome keele õpilaste ja soome noortekirjanik Salla Simukka vahel. Kirjanik oli oma kodus Soomes ja õpilased kooli arvutiklassis. Kohtumist vahendasid Soome Instituut Eestis ja Lukukeskus Soomes. Lisaks meile kuulasid kirjanikku samal ajal oma koolides ka Viljandi gümnaasiumi ja Tartu Soome kooli õpilased.

Kirjanik tutvustas meile oma triloogia „Punane nagu veri“, „Valge nagu lumi“ ja „Must nagu eebenipuu“ esimest osa.

Pärast kohtumist jagasid õpilased oma muljeid

„Sain soomekeelsest kõnest väga palju aru, sest kirjanik rääkis selgelt ja arusaadavalt.“

„Põnev oli kuulata, kuidas sündis raamatute idee, tegelased ja sündmused.“

„Kirjanik Salla Simukka näitas oma raamatu tõlkeid ka teistes keeltes, osade kaanepilt erines originaalist. Sain teada, et triloogiat on tõlgitud rohkem kui 50 keelde.“

„Mulle meeldis, et oli võimalus esitada küsimusi ja saime raamatu tausta ning sisu kohta palju huvitavat teada.“

„Arvan, et interneti teel kokkusaamine oli tore vaheldus tundidele ning innustas raamatut lugema ja soome keelt õppima.“

Kristiina Ansip
Jõgeva Põhikool
9D klass

Põgenikud, varjupaigataotlejad, siirdlased, migrandid, sisserändajad, muulased, võõramaalased – hirmuäratavad sõnad. Terminid, mille sisust on raske aru saada. Tõsiseid nägusid, mureliku häälega rääkimist, tõrjuvaid žeste. Võõraste keelte, kultuuride ja kommete kontrollimatu vool Eurooppasse. Sõja jalust põgenevad massid on tekitanud rändeliikumise, milleks eurooplased ei osanud valmistuda.

Aga kui hirmuäratavad sõnad asendada lihtsamalt arusaadavate sõnadega? Mehed, naised, lapsed, tütred, pojad, abikaasad, naabrid, kolleegid, insenerid, meditsiiniõed, õpetajad – inimesed. Kodumaalt põgenema sunnitud indiviidid. Kodanikud, kelle kodumaa on hävitatud ja rahvuskaaslased laiali aetud. Pered, kes on kaotanud vägivalla tõttu oma lähedased.

Õuduspiltide ja hirmude teine külg on võimalused. Sisseränne loob mitmekultuurilisust ja mitmekultuurilisus loob võimalusi. Mitmekultuurilisus ei tähenda vaid erinevatest kultuuridest tulevaid inimesi. See tähendab inimeste hulka, milles ühinevad erinevad inimlikud jooned: etnilisus, usund, keel, rahvus, kombed ja traditsioonid. Erinevad inimesed mõtlevad igaüks erinevalt ning see annab võimaluse tegutseda uuel kombel.

Külastasime erinevaid Eesti põhikoole kevadel 2015. Vestlesime soome keelt õppivate õpilastega mitmekultuurilisusest. Mõtlesime koos mida mõistetakse mitmekuultuurilisuse all ja kuidas on seda näha inimeste igapäevases elus. Avastasime, et mitmekultuurilisus on olnud pikka aega argine osa meie elust – juba tükk aega enne nüüdset varjupaigataotlejate voolu Euroopasse! Samal ajal, kui me elame mitmekultuurisuse keskel, oleme me ka ise osa mitmekultuurilisusest. Igaüks meist on teistest erinev ja see rikastab meie kogukonda tervikuna.

Otsustasime, et ei lase rasketel terminitel ja filosoofilistel mõtisklustel meid väsitada. Lähenesime teemale kõigile arusaadava keele – muusika – abil. Korraldasime mitmekultuurilise muusika hindamise, mille reeglid olid lihtsad. Kuula lugu, hääleta ja põhjenda oma arvamust. Laule kuulati interneti kaudu, hääletamine viidi läbi värviliste märkmepaberitega ja lugusid hindasid nii rühmad kui ka iga kuulaja eraldi.

Õpilased osutusid väga andekateks kohtunikeks. Lisaks aktiivsele osalemisele ja sorava soome keelega antud põhjendustele üllatasid meid ka hääletustulemused, mis erinesid rühmiti väga palju. Ilmnes, et artisti etniline taust, keel või välimus ei mõjutanud lõpptulemust. Kõige tähtsam oli kuultuuripiirie ületav keel – muusika. Õpilaste eelarvamusteta suhtumisest tasuks ka meie täiskasvanutel eeskuju võtta.

Laulude hindamine internetis (soome keeles):

https://prezi.com/hltckyogoycl/monikulttuurisuus-suomessa/

Tekst: Annukka Saarenmaa

Saksa ja eesti keele õpetaja, tõlkimise lektor

õpetajapraktikant Helsingi Ülikoolis kevadel 2015

Pakolaiset, turvapaikanhakijat, siirtolaiset, maahanmuuttajat, muukalaiset – pelkoa herättäviä sanoja. Termejä, joiden sisältöä on hankala ymmärtää. Vakavia ilmeitä, huolestuneita äänenpainoja, torjuvia eleitä. Vieraiden kielten, kulttuurien ja tapojen hallitsematon virta Eurooppaan. Sodan jaloista pakenevat massat ovat aiheuttaneet vaellusliikkeen, johon eurooppalaiset eivät osanneet varautua.

Entä jos pelkoa herättävät sanat korvattaisiin helpommin ymmärrettävillä? Miehet, naiset, lapset, tyttäret, pojat, vaimot, naapurit, kollegat, insinöörit, sairaanhoitajat, opettajat – ihmiset. Kotimaastaan pakon edessä paenneet henkilöt. Kansalaiset, joiden kansa on hajotettu. Perheet, jotka ovat menettäneet omiaan väkivallalle.

Uhkakuvien ja pelkojen kääntöpuoli on mahdollisuus. Maahanmuutto luo monikulttuurisuutta ja monikulttuurisuus luo mahdollisuuksia. Monikulttuurisuus ei tarkoita pelkästään eri kulttuureista tulevia ihmisiä. Se tarkoittaa ihmisjoukkoa, jossa yhdistyvät erilaiset inhimilliset piirteet: etnisyys, uskonto, kieli, kansalaisuus, tavat ja perinteet. Erilaiset ihmiset ajattelevat eri tavalla ja se avaa mahdollisuuden uudenlaiseen tapaan toimia.

Kiersimme keväällä 2015 virolaisissa peruskouluissa keskustelemassa suomea opiskelevien oppilaiden kanssa monikulttuurisuudesta. Mietimme yhdessä mitä monikulttuurisuuteen kuuluu ja miten se ilmenee ihmisten arjessa. Havaitsimme, että monikulttuurisuus on pitkään ollut arkinen osa elämäämme – jo paljon ennen nykyistä turvapaikanhakijoiden tulvaa Eurooppaan! Samalla, kun elämme monikulttuurisuuden keskellä, olemme itse osa monikulttuurisuutta. Jokainen meistä on erilainen ja se rikastaa meitä kokonaisuutena.

Päätimme, etteivät vaikeat termit ja filosofiset pohdinnat uuvuta meitä. Lähestyimme aihetta kaikille ymmärrettävällä kielellä: musiikilla. Järjestimme monikulttuurisen levyraadin, jonka säännöt olivat yksinkertaiset. Kuuntele kappale, äänestä ja perustele mielipiteesi. Kappaleet kuunneltiin verkossa, äänestys suoritettiin värillisillä tarralapuilla ja perustelut kuultiin sekä ryhmissä että yksittäin.

Oppilaat osoittautuivat erittäin taitaviksi tuomareiksi. Aktiivisen osallistumisen ja hyvällä suomella annettujen perustelujen lisäksi meidät yllättivät äänestystulokset, jotka vaihtelivat valtavasti ryhmittäin. Kävi ilmi, ettei artistin etninen tausta, kieli tai ulkonäkö vaikuttanut lopputulokseen. Tärkeintä oli kulttuurirajat ylittävä kieli, musiikki. Oppilaiden avoimesta ja ennakkoluulottomasta suhtautumisesta kannattaisi meidän aikuistenkin ottaa mallia.

Levyraati verkossa:

https://prezi.com/hltckyogoycl/monikulttuurisuus-suomessa/

Annukka Saarenmaa

Saksan ja viron kielen opettaja, tulkkauksen lehtori

Opetusharjoittelija keväällä 2015

Tanssija, tanssinopettaja ja koreografi Jenni Koistinen kävi maaliskuussa Virossa esittelemässä kinesteettistä kielenoppimista. Hän piti vierailuviikollaan kinesteettisiä kielitunteja Lillekülan ja Piritan lukioissa sekä esitelmöi suomen kielen opettajien seminaarissa kinesteettisestä oppimisesta.

Kuva: Raigo Pajula.

Mikä ihmeen kinesteettinen oppiminen?

Seminaariesitelmän alkuosassa Koistinen esitteli kinesteettisen oppimisen teoriaa ja loppuosassa taas käytännön harjoituksia. Kinesteettisen oppimismetodin taustalla vaikuttaa  aisteihin perustuva oppimistyylijaottelu, jossa ajatellaan, että tietoa hankitaan ja muistetaan aistien avulla. Teorian mukaan jokaisella oppijalla on oma vahvin aisti, jonka avulla hän oppii parhaiten.

Aisteihin perustuvia oppimistyylejä on neljä:

• auditiivinen,
• taktiilinen,
• visuaalinen
• ja kinesteettinen.

Kinesteettinen oppija oppii liikkumisen kautta. Tunnit alkavat tavallisesti alkulämmittelyllä, jonka avulla virittäydytään oppimiseen. Kullakin tunnilla on yksi pääsisältö, joka voi olla joko uuden asian opettelu tai vanhan kertaaminen. Sisältöä käsitellään erilaisten leikkien ja pelien avulla, ja lopuksi opitut asiat kerrataan.

Kuva: Raigo Pajula.

Kinesteettistä oppimista Suomessa ja Virossa

Viron kouluissa opettaminen alkaa olla jo tuttua Koistiselle, sillä tämänkertainen  oli hänelle peräti kolmas kinesteettisen kielenopetuksen merkeissä tehty vierailu. Virossa on ollut paljon kiinnostusta kinesteettistä oppimista kohtaan. Vierailujen jälkeinen palaute on ollut positiivista niin opettajien kuin myös oppilaiden puolelta, ja esimerkiksi Pirita Majandusgümnaasium -lukiossa suomen kielen opettaja sanoi ryhtyneensä itsekin käyttämään kinesteettisiä harjoituksia tunneillaan.

Kotimaassaan Suomessa Koistinen pitää säännöllisesti kinesteettisiä suomen kielen tunteja suomi toisena kielenä (S2) -oppilaille. Virossa vieraillessaan hän on taas opettanut oppilaita, jotka opiskelevat suomea vieraana kielenä. He ovat valinneet suomen kielen valinnaisaineekseen, mikä kertoo jo itsessään jotain oppilaista ja heidän motivaatiostaan. Muun muassa näiden seikkojen vuoksi vertailu suomalaisten ja virolaisten oppilaiden ja koulujen välillä on vaikeaa tai peräti mahdotonta. Jotain Koistinen on siitä huolimatta pannut merkille Viron vierailuillaan. Vierailukouluissa on ollut kunnollinen työrauha ja hyvin käyttäytyneitä oppilaita. Koistinen onkin miettynyt, että ehkä tapakäyttäytymistä pidetään virolaisissa kouluissa yllä enemmän kuin Suomessa, jossa oppilaiden yksilöllisyyttä korostetaan paljon.

Koistisen opettamien virolaisten opiskelijoiden suomen kielen taito on myös korkeammalla, kuin suomalaisten S2-oppilaiden, joiden suomen opetus tapahtuu vielä pitkälti sanastotasolla. Opiskelijoiden kielitaitotaso sekä opetuksen luonne (toistuva vs. kertaluonteinen) ovatkin molemmat vaikuttaneet siihen, että Koistisen pitämät oppitunnit ovat hieman erilaisia Suomessa ja Virossa. Virossa Koistinen  on esimerkiksi päässyt kehittämään pidemmälle edistyneille suunnattuja tehtäviä.

Mihin seuraavaksi?

Kinesteettisen kielenopetuksen menetelmiä on kehitetty Zodiak – Uuden tanssin keskuksessa yleisötyövastaava Katja Kirsin johdolla. Mielenkiintoista on, kuinka laajalle metodi vielä leviää. Koistinen ei ole vielä pitänyt kinesteettisiä oppitunteja muualla maailmassa, mutta hänestä olisi mahtavaa, jos oppimismetodi leviäisi laajemmallekin.

Maiden välisiä kulttuurieroja hän on joutunut miettimään jo suomalaisen S2-opetuksen kautta, sillä S2-oppilaita tulee hyvinkin erilaisista kulttuuritaustoista. Muun muassa opiskelijoiden uskontotausta on kirjava, ja se tuleekin ottaa huomioon opetusta suunniteltaessa. Koistinen on joutunut miettimään esimerkiksi erilaisia soveliaisuusnormeja, kuten kosketukseen liittyviä sääntöjä, poikien ja tyttöjen välistä toimintaa sekä vaihtelevuutta tanssikulttuuriin suhtautumisessa. Eri kulttuurien välillä on myös eroja siinä, miten poikia ja tyttöjä kasvatetaan itsensä ilmaisuun.

Oppia ikä kaikki

Koistiselle on tärkeää pyrkiä luomaan tunneille sellainen työskentely-ilmapiiri, joka rohkaisee oppilaita luovaan ajatteluun ja toimintaan. Tähän kuuluu mm. turvaa tuovien rajojen (yhteiset pelisäännöt, toistuva tuntirakenne) asettaminen, oppilaiden kannustaminen ja kehuminen, sekä  kielityöpajojen slogan „ mokaaminen on lahja“. Koistinen kertoo tekevänsä välillä virheitä jopa tahallaan näyttääkseen oppilaille, että kaikki, myös opettaja, tekevät niitä. Oppilaiden ohjaaminen onkin aina myös opettajalle oppimistilanne.

Koistisen mielestä olisi hienoa, jos opettajat soveltaisivat kinesteettisiä harjoituksia enemmänkin työssään. Esimerkiksi erilaiset kinesteettiset pelit ja leikit ovat sellaisia joita on helppo integroida osaksi tavallisiakin kielitunteja. „Kinesteettinen kielen opetus on saman asian katsomista hieman eri linssien läpi”, toteaa Koistinen.

Kuva: Raigo Pajula.

Keräsimme kevään aikana palautetta niin opettajilta, oppilailta kuin projektin vapaaehtoisiltakin. Oli hienoa kuulla eri osapuolten kokemuksia vierailuista. Muun muassa seuraavista asioista kiiteltiin: hyvin suunnitellut tunnit, natiivipuhujan suomen kielen kuuleminen, keskusteleminen suomeksi sekä Suomeen ja suomen kieleen liittyvät uudet tiedot.

„Minusta ohjelma toimii hyvin ja siitä on opetuksessa todella paljon hyötyä. Opettajat voivat itsekin oppia vierailta paljon uutta, puhumattakaan siitä, että lapsille on vieraiden tapaaminen hyvin mielenkiintoista.”  -opettaja

“Muidu väga kiidan projekti ideed! Väga vahva ja hariv. Usun, et projekti jaoks tuleks kasuks see, kui tunde on rohkem kui 1 korda õpeaasta jooksul. Ootan Teid tagasi! :)”   -oppilas

„Saime üks teisega suhelda soome keeles ja õppisime juurde palju rohkem nii.”       -oppilas

“Oppilaat olivat suloisia ja tuntuivat pysyvän yllättävänkin hyvin kärryillä koko ajan. Viroa meidän tarvitsi käyttää vain vähän. Tästä vierailusta jää mukava muisto – toivottavasti myös oppilaille!”    -vapaaehtoinen

„Vierailusta jäi todella hyvät fiilikset! Tuntui että sekä opettaja että oppilaat olivat iloisia saadessaan meidät sinne puhumaan, olo oli tervetullut. Opiskelijat olivat kiinnostuneita esityksestä ja jopa kyselivät asioista, itse esitelmän lisäksi he halusivat tietää meistä itsestäänkin, kuinka suomalainen on sattunut Viroon opiskelemaan ja miten se on sujunut.”   -vapaaehtoinen

Foto: Kristel Kotta.

„Õpi kasutama seda, mida juba oskad, ja natuke rohkem,“ oli külalisõpetaja tundide üks peasõnumeid. Hanna ei kasutanud mingeid õppematerjale, vaid oma suhtlemisoskust, eelist soome keele emakeelse kõnelejana ning pedagoogilist vilumust. Ta selgitas õpilastele teise ja võõrkeele õppimise erinevusi ning seda, miks teise keele õpetuses pööratakse suurt tähelepanu vestluslikule töövormile. Eesmärk on toetada hakkamasaamist argistes keelekasutusolukordades. Maailma eri osadest pärit sisserändajate jaoks on soome keel ühine suhtuskeel ning ühtlasi uue kodumaa enamuskeel. Rahvusvaheliselt tunnustatud inglise keelt hakkavad nad sageli õppima alles Soomes. Ka eestlastel soovitab Hanna õppida soome keelt, sest Soomes ei peaks eelistama inglise keelt lihtsalt sellepärast, et sellega saab üldjuhul asjad aetud.

Erinevaid emakeeli rääkivaid inimesi õpetav külalisõpetaja tuletas meelde mitmeid eeliseid, mis eestlastel on soome keelt õppides. Näiteks grammatika puhul ei pane meid imestama mõisted „omastav“ ja „osastav“, ning keskenduda saab paljuski kahe keele erinevustele. Hanna on ka ise Tampere ülikoolis veidi eesti keelt õppinud, kuna see kuulub soome keele erialaõpingute juurde. „Eesti keel on mingis mõttes võrreldav soome murdega“, väitis ta julgelt. Vahemärkusena olgu öeldud, et soome keele ajaloolised-piirkondlikud murded erinevad tänapäevalgi märgatavalt üldkõnekeelest, mis omakorda erineb tüüpilisest õpiku- ja kirjakeelest. „Helsingi ja Tallinn on sisuliselt kaksiklinnad“, mainis ta veel. Reis Helsingist Tallinna võtab sama kaua aega kui reis Helsingist Tamperre. Seega on lihtne tekitada võõrkeele kasutusvõimalusi tegelikus keelekeskkonnas. Lisaks sellele – ja tegu on märkimisväärse eelisega! – kinnitas Hanna õpilastele, et kultuuriliselt oleme soomlastega nii sarnased, et käitumiselt piinlikke või ebaviisakalt tõlgendatavaid olukordi tuleb eeltlastel harvem ette kui kaugetest kultuuridest pärit inimestel.

Külalisõpetaja rääkis soome keelt nii selgelt, et isegi alles sügisel õppimist alustanud keelerühm tunnistas võidurõõmsalt, et sai suuremast osast jutust aru. Hanna erinevad jututeemad alates Fazeri ja Koffi sisserändajataustaga asutajatest kuni Helsingi suveülikooli kõigile avatud keelekursusteni pakkusid õpilastele huvi, nagu selgus tagasisidest. Õpetaja soovitas otsida endale ajutine elamisvõimalus õpitava võõrkeele keskkonnas, ja tõi näiteid oma kogemustest Inglismaal. Tegelikus keeleümbruses on vaja hakata kasutama seda vähestki, mida oskad. Harjutamise ja vigadegi kaudu õpid palju uut. Õpilased said võimaluse tutvustada ennast ja oma reisikogemusi külalisõpetajale soome keeles.

Foto: Kristel Kotta.

Väljavõtteid õpilaste tagasisidest:

• „Minu meelest oli väga tore, et ta meile külla tuli, sain tema jutust päris palju aru. Tema rääkimistempo oli väga hea, et sai samal ajal kaasa mõelda. Näha oli, et ta üritas väga. Mõni teinekordki võiks keegi meile külla tulla.“

• „Väga tore oli, et kutsuti soome keele tundi väljastpoolt kooli õpetaja, kes oli Soomest, sest mina näiteks puutun Soomega ja korraliku soome keelega vähe kokku. Huvitav oli kuulda ja kuulata soome keelt inimeselt, kellel see on emakeel.“

• „Oli väga tore külaline, tundis end vabalt klassi ees. Väljendas palju emotsioone ja üritas ennast kehakeelega arusaadavaks teha. Kui ta oleks meie õpetaja, siis me õpiks rohkem igapäevaseid sõnu. Lauseehitust õpiksime tänu sellele.“

• „Aru saada oli veidi raske, võib-olla nende kõnekeele väljendite pärast. Muidu oli huvitav.“

• „Kui tema oleks meie soome keele õpetaja, siis see oleks väga positiivne, jääks rohkem külge positiivsust ja kõnekeelt.“

• „Suhtlusmeetodiga olen võimeline palju rohkem aru saama kui kirjalikult tehes. Kõnekeele õppimine, nagu välja tuli, on lihtsam, kuna oled ümbritsetud soome keelega. Sain aru 80% jutust.“

• „Minu arvates oli see väga põnev kogemus. Olen korra olnud terve päeva koos soomlasega ning nüüd vähem kui tunni. Mõlemad isikud olid väga erinevad. Tema suur pluss oli see, et pidi temast aru saama. Avastasin enda jaoks, et saan aru küll, kuid kui pidi ise vastama, siis läks kogu õpitu meelest ära. Üldiselt mulle meeldis.“

• „Hea, et ta rääkis aeglaselt ja lihtsate sõnadega – me ei ela soomekeelses keskkonnas, nii et me ei saaks tõenäoliselt aru, kui ta oleks rääkinud nii nagu päriselt…“

• „Kuna ta oskab õpetada soome keelt kõikidele igast riigist, siis oleks meil väga lihtne temaga õppida.“

„Väga hästi oli aru saada kõigest, millest ta rääkis. Ta tõi palju näiteid elust enesest ja muudest huvitavatest asjadest. Kommi sai ka.“

Kristel Kotta (tekst), soome keele õpetaja Jüri Gümnaasiumis

Vierailuni Harjumaan Jüri Gümnaasiumissa

Tutustuin Kristeliin internetissä. Hän opettaa suomea kuten minäkin. Olimme tavanneet jo kerran aikaisemmin ja minusta oli helppo ja ihana puhua hänen kanssaan.

Kun sitten tulin huhtikuussa puhumaan hänen opiskelijoilleen, tilanne ei jännittänyt minua. Odotin tuon ihanan ihmisen ja hänen opiskelijoidensa tapaamista innolla.

Minä kävin kertomassa lukiolaisille suomen kielen opiskelemisesta Suomessa. Samalla sain itse nähdä, millainen on virolainen koulu ja sen opiskelijat ja opettajat.

Olin yllättynyt siitä, että koulussa oli myös pieniä ekaluokkalaisista asti. Suomessa koulua kutsutaan alakouluksi, jos siinä on luokat 1-6, yläkouluksi, jos siinä on luokat 7-9. Jos koulussa on molempia luokka-asteita, se on yhtenäiskoulu. Lukioita ovat vain peruskoulun jälkeiset oppilaitokset. Luokat ovat lukion 1. 2. ja 3.

Koulu oli uudenaikainen ja suuri. Minut otettiin hienosti vastaan. Marge, joka oli Kristelin mentori, huolehti siitä, että minulla on kaikki hyvin. Hän oli myös mukana ensimmäisellä tunnilla.

Yksi tunti kesti 45 minuuttia. Sen aikana ehdin kysyä opiskelijoiden nimet ja sen, ovatko he käyneet Suomessa. He olivat selvästi jännittyneitä, kun puhuivat itse. Kaikki olivat joka tapauksessa käyneet ainakin Helsingissä. Myös Rovaniemi oli suosittu paikka. Sain kuulla, että Virosta tehdään Suomeen sellaisia retkiä, että Helsingistä ajetaan bussilla Rovaniemelle, majoitutaan siellä leirintäalueella mökeissä ja käydään tutustumassa esimerkiksi Joulupukin pajaan.

Minä puhuin aika paljon. Ensimmäisen tunnin opiskelijat opiskelivat suomea vasta ensimmäistä vuotta. Kristel sanoi aina sopivassa välissä viroksi pääasiat siitä, mitä olin juuri puhunut. Seuraavilla tunneilla sen sijaan olin äänessä yksin, koska ensimmäisen vuoden opiskelijatkin olivat sanoneet ymmärtävänsä aika hyvin.

Luulen, että opiskelijat olisivat olleet levottomia, jutelleet keskenään tai tehneet jotain muuta, jos he eivät olisi ymmärtäneet. Usein ihmiset myös hymyilevät ja nyökyttelevät, jos he eivät oikeastaan kunnolla ymmärrä, mitä sanotaan. Nämä opiskelijat istuivat hiljaa paikallaan ja kuuntelivat. Minusta se oli hyvä merkki.

Asiat, joista puhuin, olivat minulle hyvin tuttuja ja tavallisia. Oli helppo löytää sanottavaa. Puhuin joka tunnilla osittain samoista asioista ja osittain vähän eri asioista.

Tunnin alussa laitoin pöydälle Marianne-karamelleja ja lopuksi jaoin niitä jokaiselle. On hyvä, että tunnista jää myös makumuisto.

Kiitos Kristel ja koko Jüri Gümnaasiumin henkilökunta, että sain vierailla teillä. Kiitos myös apurahasta, jonka sain matkaa varten Suomen Viron-instituutista.

Kuva: Kristel Kotta.

Hanna Kotta (teksti), suomen kielen opettaja