Puhut todella hyvää ruotsia! Ovatko vanhempasi ruotsalaisia? Kannatatko Suomea vai Ruotsia jääkiekossa?

6. marraskuuta vietetään Suomessa ruotsalaisuuden päivää, jolloin kaksikielisen Suomen ruotsinkielinen vähemmistö kokoontuu yhteen juhlistamaan omaa ruotsinkielistä kulttuuriperintöään. Ruotsalaisuuden päivä on myös liputuspäivä. Monelle tämä kuuden prosentin kokoinen osa Suomea on varsin tuntematon. Siksi nämä yllä olevat kysymykset ja toteamukset eivät ole meille suomenruotsalaisille mitenkään harvinaisia, mutta niihin vastaaminen on vähintäänkin turhauttavaa.

Mikä sitten tekee suomenruotsalaisuuden? Ovatko ruotsinkieliset muutakin kuin kielivähemmistö? Kulttuurierot suomen- ja ruotsinkielisten arkipäivässä voivat itse asiassa olla hyvinkin suuret.

Yksi suomenruotsalaisuuden keskeisimpiä piirteitä on kielen tuoma yhteys Ruotsiin ja muihin pohjoismaihin. Ruotsinkielinen lapsi kasvaa usein ruotsalaisia lastenohjelmia katsellen ja kirjoja lukien. Tämä tarkoittaa sitä, että ruotsinkielinen suomalainen oikeastaan kasvaa ruotsalaiseen arvomaailmaan, joka voidaan nähdä paljon liberaalimpana ja avoimempana kuin suomalainen. Tämä kulttuurivaihto jatkuu läpi teini-iän vielä aikuisikäänkin, jolloin monen suomenruotsalaisen elämään kuuluu ystäviä niin Ruotsista, Norjasta kuin Tanskasta. Näiden pohjoismaisten ystävien kanssa voi pienen tottumisen jälkeen puhua omaa äidinkieltään – tai skandinaavisten kielten välimuotoa. Kieli- ja kulttuuriyhteyden takia Tukholmassa tai muissa pohjoismaisissa kaupungeissa ruotsinkielinen voi tuntea itsensä kotoisammaksi kuin esimerkiksi Itä- tai Pohjois-Suomessa, missä ruotsinkielisiä ei ole juuri lainkaan.

Suomenruotsalaiset eivät kuitenkaan ole mikään homogeeninen ryhmä. Murteelliset erot voivat suuren maantieteellisen levinneisyyden takia olla huomattavat, vaikka suomenruotsalaisia on vain reilut 300 000. Länsirannikon, eli Pohjanmaan, murretta puhuvan voi olla jopa mahdotonta ymmärtää helsinkiläistä, jos heillä ei ole aiempaa kokemusta toistensa murteesta (kuten tanskan ja norjankin kanssa!). Kulttuurierot Pohjanmaan ja Etelä-Suomen maalaisalueiden ja akateemisen kaupunkilaiskulttuurin välillä ovat selkeät myös ruotsinkielisten keskuudessa. Kieliyhteyden takia yhtenäisyyden tunne on kuitenkin hyvin vahva, vaikka ihmiset olisivatkin taustaltaan hyvin erilaisia.

Suomenruotsalainen kulttuuri ei ole sama kuin ruotsalainen kulttuuri, mutta suomenruotsalaiseen kulttuuriin kuuluu myös paljon sellaista, jota suomalaisesta ei löydy. Suomenruotsalaisuus onkin juuri sekoitus Suomea ja Ruotsia olematta kuitenkaan yksiselitteisesti kumpaakaan. Vahva ja ylpeä kulttuuri, elävät perinteet ja vahva kieli-identiteetti ovat syyt miksi meidän pieni vähemmistömme elää ja voi hyvin.

Toivotan kaikille lukijoille hyvää ruotsalaisuuden päivää, jota tietenkin vietetään myös laulamalla: Modersmålets sång, eli äidinkielen laulu, on suomenruotsalaisten epävirallinen kansallislaulu ja monille jopa läheisempi kuin Maamme-laulu – vaikka senkin alkuperäiskieli on itse asiassa ruotsi. Ruotsalaisuuden päivänä Modermålets sångia lauletaan niin juhlissa kuin kotonakin! Seuraava suomenruotsalaisille tärkeä juhlapäivä on Lucian päivä, jota vietetään 13. joulukuuta.

Elis Henell, Suomen Viron-instituutin harjoittelija 

Kukkia opettajalle ensimmäisenä koulupäivänä

Tarton kansainvälinen koulu piti yhdessä suomalaisen koulun kanssa avajaisjuhlan kouluvuoden aluksi. Juhla oli elokuun viimeinen päivä melko uudessa ja kauniissa luontokeskuksen talossa, jonka nimi on Loodusmaja.

Meille suomalaisille oppilaille oli aivan uusi asia se, että koulu aloitettiin avajaisjuhlalla. Olemme juuri muuttaneet Tarttoon, ja koulukäytännöt ovat meille vielä uusia. Kotona Suomessa olimme jo tottuneet siihen, että ensimmäisenä koulupäivänä laitetaan uudet tai muuten tarkasti valitut vaatteet päälle, mutta täällä vaihdoimme vielä vähän tavallista hienommat vaatteet, ostimme opettajille kukkia ja lähdimme avajaisiin. Suomessa annamme kukkia opettajille joulu- ja kevätjuhlissa.

Itse juhla oli perinteinen. Siellä oli musiikkiesityksiä ja puheita. Kansainvälisen koulun rehtori piti pienen historiakatsauksen ja näytti kuvia koulun vaiheista, koska kansainvälinen koulu aloitti 15. toimintavuotensa. Juhlan lopuksi jokainen luokka kutsuttiin vuorollaan yleisön eteen esittäytymään. Jokainen opettaja antoi myös luokalleen yhteisen lahjan, esimerkiksi 7. luokka sai kellon luokkansa seinälle. Juhla oli virallinen, mutta siitä jäi mukava mieli.

Teksti: Tarton suomalaisen koulun yläkoululaiset

Alakoululaisten mietteitä:

“Koulun avajaisissa tehtiin kaikenlaista, esimerkiksi laulettiin ja opettajat pitivät puheita. Mukavaa oli se, että näki taas vanhat luokkalaiset.”

“Avajaisissa oli puheita, laulettiin. Mukavaa oli, kun sai suklaata, ja erilaista se, kun piti laittaa mekko päälle.”

Ensimmäinen koulupäivä Suomessa

“Ensimmäisenä koulupäivänä on ihan tavallinen koulupäivä: jaetaan kirjoja, saadaan läksyä ja saadaan ensimmäisen viikon lukujärjestys. Koulu alkaa yleensä noin kello 9.00, jolloin käydään kuuntelemassa rehtorin pienimuotoinen puhe, jonka jälkeen tunnit alkavat tavalliseen tapaan.

Useimmat käyvät yleensä kouluostoksilla ennen koulujen alkua, eli ostamassa uusia koulutarvikkeita ja vaatteita. Opettajille ei anneta kukkia eikä pidetä juhlia koulujen alkamisen kunniaksi. Opettajalle tuodaan viime lukuvuoden todistukset.

Ekaluokkalaisia varmasti vähän jännittää tulla kouluun, ja saattaa isompiakin jännittää, jos esimerkiksi menee seitsemännelle luokalle. Jos omassa tutussa ja turvallisessa koulussa ei ole kuin 1. 6. luokka, joutuu vaihtamaan koulua yläkouluun. Koulun vaihtaminen saattaa jännittää, koska edellisenä vuonna on ollut 6. luokalla ja samalla alakoulun vanhin, mutta kun menee 7. luokalle, on yläkoulun nuorin.”

Teksti: Elli Karhumaa, 8. luokka, Tarton suomalainen koulu

“Ensimmäinen koulupäivä alkaa yleensä yhdeksältä. Aluksi kaikki kokoontuvat saliin ja rehtori pitää muutaman minuutin puheen. Sitten esittäytyvät tukioppilaat ja oppilaskunnanhallitus. Tämän jälkeen oppilaat menevat luokkiinsa ja tunnit alkavat. Koulupäivä päättyy kahdentoista aikoihin.”

Teksti: Lari Paukkunen, 8. luokka, Tarton suomalainen koulu

Kuvat Tarton kansainvälisen koulun ja suomalaisen koulun aloitusjuhlasta:

Tomi Paukkunen